lauantai 14. huhtikuuta 2012

Calvinon kurpitsa ja siitä syntyneet pikkukurpitsat

Googlaan kohta, onko Italo Calvino myös kirjallisuudentutkija. Veikkaan kyllä, sillä millainen kirjailija haluaisi kirjoittaa kirjan kirjoittamisen vastaanottamisesta, lukemisesta, lukijasta. Sellaisistakin kammottavista aiheista, joita varmasti monet kirjailijat pohtivat. Millanen on minun lukijani? Onko hän ihannelukijani vai aivan toisenlainen? Entä jos kirjani eivät olisi olemassa kirjallisuutena vaan vaikkapa vain kuvataiteena? Tai jos kirjoistani ovat kiinnostuneita vain kirjamarkkinat ja piraattiteollisuus?

Jo tässä olisi riittävästi aineksia yhteen kirjaan, mutta eihän tämä Calvinolle riitä. Kyllähän kirjassa pitää olla myös tarina, ja kun Calvinosta on kyse, mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Ensimmäisen kerran alkaa tapahtua sivun 17 paikkella, kun Jos talviyönä matkamies [se on Calvinon kirjan nimi] -kirjaa lukeva Lukija [hän on miespuolinen ja kirjan keskushenkilö] huomaa, että kirjaan on eksynyt toinen kirja. Kirjakaupassa Lukija törmää Lukijattareen [nainen], jolla on sama kirja ja sama ongelma. Vaihtaessaan kirjan uuteen he eksyvät uusiin ja sitten taas uusiin tarinoihin.

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies.
Näissä kirjatarinoissa seikkailemme maailmankirjallisuudessa. Yksinäisiä sieluja terveyskylpylässä, vallankumouksen jälkeistä petollisuutta, ihmissuhteiden hyväksikäyttöä, kolmiodraama japanilaisessa perheessä, intiaanireservaatin epäselvät sukulaisuussuhteet ja identiteettivarkaudet. Edellisen vuosituhannen tarinoiden arkkityyppejä, vai olisiko Calvino niin kekseliäs, että olisi lainannut nämä elokuvista?

Tarinat ovat oikeasti erinomaista kirjallisuutta! Ne voisi lukea ihan erikseen ja yksitellen, varsinkin kun ne on nimillä erotettu muista juonikuvioista. Monet tarinoista hyödyntävät takuuvarmaa  tehokeinoa: kuvaavat niitä merkityksellisiä hetkiä,  joiden ansiosta itsestäänselvyydet katoavat ja merkityksetön muuttuu merkitykselliseksi [I like!].
Tunsin heti että maailmankaikkeuden täydelliseen järjestykseen oli auennut halkeama, korjaamaton repeämä.
...löydän neljään osaan taitetun paperin johon on kirjoitettu mustekynällä nimeni petoksesta kuolemaantuomittujen nimien sarakkeeseen se on allekirjoitettu ja oikeaksi todistettu ja varustettu asianmukaisilla leimamerkeillä.
Ja näitä tarinoita sitoo yhteen Lukijan ja Lukijattaren tarina. Lukijatarta jahtaa entinen rakastaja, joka kostaakseen väärentää kirjallisuutta. Lukijatar rakastaa toisen kirjalijan kirjallisuutta ja vihaa siskoaa, joka tuottaa tietokoneohjelmilla tehokasta tekstianalyysia, loppuunvietyä lukemista. Lukijatar lukee vähän eri tavalla, niin kuin kurpitsasta syntyy kurpitsoja - mitä tämä arkisenoloinen vertaus sitten tarkoittaneekaan.

Jos talviyönä matkamies on myös kirja moninaisista tavoista lukea. Se vaatii lukijalta - tällä kertaa sinulta - vastausta siihen, mikä on sinun suhteesi lukemiseen. Ja samalla kirjailija on pakkomielteisesti kiinnostunut omasta lukijastaan, epäilee häntä, vakoilee häntä ja vapisee hänen edessään. Oletko sinä se ihannnelukija, jolle Calvino kirjoittaa? Miten voisit täyttää välimatkan kirjailijan kirjoittamisen ja lukijan lukemisen välillä?

Jos kirjallisuutta arvosteltaisiin kuin taitoluistelua, antaisin Calvinolle teknisistä ansioista huippupisteet. Yllättävää kyllä, kiemurakirjailija onnistuu myös taiteellisessa vaikutelmassaan ihan mukavasti. Joskin mihinkään ei pääse siitä, että Calvino on ensisijaisesti kiinnostunut tunteiden analysoimisesta, ei niinkään tuntemisesta. Millainen olisi Calvinon ihannelukija: viileä ennemmin kuin intohimoinen, sivistynyt ennemmin kuin käytännöllinen, kohde ennemmin tekijä. Mutta kuitenkin rohkea, ehdottomasti rohkea.

PS. Eipä tainnut Calvinolta löytyä tutkijataustaa.
PPS. Ibdrahimin todella hyvä, ja sarkastinen, arvio tästä samasta kirjasta >>

5 kommenttia:

  1. Calvino ei taida olla varsinaisesti kirjallisuudentutkija mutta on kyllä kirjoittanut ihan runsaasti kirjallisuusesseitä yms ja mm. toimittanut laajan antologian italialaisia kansansatuja.
    Ja tuotannossaan se kirjallinen muoto ja tekniikka ovat tärkeitä, eli eläytyvä lukija ei paljoa saa irti Calvinosta, ennemmin tarvitaan sitä viileää harkintaa ja analyyttisyytta.
    Vaikka kyllä on myös faabelin ja tarinan harrastaja eli hyvä juttu on arvossaan...

    VastaaPoista
  2. Noin ajattelin itsekin. Vaikka toisaalta Jos talviyönä matkamiehessä Lukijatar Ludmilla on eläytyvä lukija, joka kirjailija tuntuu symppaavan kovasti.

    VastaaPoista
  3. Hieno huomata, että tekstini hauskuuttaa jotakuta. Lämmittää kyllä mieltä.

    Arvosteluasi lukiessani tulee kyllä yllättävänkin positiivisia fiiliksiä teoksesta, liekö aika kullannut muistot. Kirjan kompleksinen tunnelma on tässä puettu sanoiksi oikein onnistuneesti.

    Muuten, kunnioitettava urakka sinulla. Itse jotenkin vierastan kirjasarjaa. Ne ovat niin...keltaisia.

    VastaaPoista
  4. Olin tulossa kirjoittamaan Calvinosta saman kuin hdcaniskin. Vaikkei hän ollut tutkija, hän tunsi hyvin kirjallisuustieteen paradigmoja, kirjoitti esseitä ja osasi käyttää kaikkea hyödykseen myös kaunokirjallisuudessaan.

    Jos talviyönä matkamies on minulle kirjamuistoissani erittäin rakas. Viimeisimmästä lukukerrasta on tosin jo yli yli kymmenen vuotta. Ehkä tekisi hyvää lukea kirja uudelleen.

    Löysin blogiisi vasta nyt. Hieno missio sinulla! Keltainen kirjasto on minulle yleensä laadun tae, joskin toisinaan Koohon tosiaan eksyy muutama kirja, joiden paikkaa olisi voitu kustantamossa pohtia toisinkin.

    VastaaPoista
  5. Blogin kirjoittaminen tuntui motivoimammalta, kun siinä on teema ja päätepiste. Siten se niputtaisi myös jonkin ajanjakson omasta elämästäni.
    Tosin Isoja K:ta oli enemmän kuin ajattelin. Laskeskelin, että tähän kuluu vielä 4-5 vuotta + jtkn lisää siitä riippuen, kuinka monta näitä julkaistaan vuosittain.
    Seuraavaksi jos aloittaisin kirjablogin, ottaisin aiheeksi suomalaisen kirjallisuuden. Nolottaa, kuinka vähän olen niitä viime vuosina lukenut.
    Matkamiehestä kiinnostavia nämä erillaiset kommentit. Kirjan voi todellakin lukea ja kokea todella monella tavalla.

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.