sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Kun jotain sammuu, jotain syttyy Hidirellezin yönä

Tuhannen härän vuoren lukeminen on elokuvan näkemistä. Kaksikymmentäyhdeksän episodia ja yksi vuosi kokoaa yhteen kirjaan kaksi pyhän Hidirellezin yötä ja päivät niiden välissä. Hidirellezin yönä tähtitaivaalla kohtaavat meren suojeluspyhimys Ilyas ja Maan suojelija Hizir.

Ensimmäinen Hidirellez on toiveita täynnä kun tuhannet vuorilähteet kimmeltävät yövalossa. Seppämestari Hadar rukoilee talvipaikkaa, pojanpoika Kerem unelmoi haukasta ja neito Dzeren Halilin rakkaudesta. Vuoden päästä Lieden Mestari on kuollut, Kerem päästänyt haukkansa vapauteen ja Halilin menettänyt Dzeren heittää kiväärin olalleen ja jättää heimon.

Se vuosi on yörukien viimeinen paimentolaisvuosi. Sadoista kymmeniin kutistunut vaeltajakansa etsii talvehtimispaikkaa Tsukurovan ylängöiltä. Perinneasuisten ja teltoissa asuvien lammaspaimenten kontrasti kaupungistuvaan Turkkiin on valtava. Aloilleen asettuneet beit ja agat pitävät maankiertäjiä maarosvoina, eletteinä tai parhaimmassakin tapauksessa muinaisjumalina.

Kun yörukit pysähtyvät ja pystyttävät teltat, alkavat naapurit miettiä talouttaan. Aga ja bei kerrallaan käy verottomassa yöpymismaksuja, talvehtimisrahoja tai mitä tahansa suojelusrahaa. Ja heimo maksaa, kunnes omaisuus on mennyttä. Suojattoman heimon niskaan sataa vuorilta kivenjärkäleitä, tuhopolttoyrityksiä ja aseellisia hyökkäyksiä. Heimon vahvat nuorukaiset on merkitty tappouhkauksin ja kauniita naisia väijytään vaimoiksi kyliin ja kaupunkeihin.

Ylpeällä heimolla on yksi ase: sepän kymmeniä vuosikymmeniä valmistama miekka. Sellaisen nöhdessään vanhat beit menettivät järkensä. Ylpeyttä täynnä seppämestari Hadar vaeltaa ratsain Ankaraan uskoen, että häikäistynyt sukulaisbei lahjoittaa heimolle maata miekkaa vastaan. Niin tapahtui vuosikymmeniä sitten, mutta Ankaran hienostokortteleissa vanhus saa kouraansa vain sääliseteleitä.

Tuhannen härän vuori on surullinen ja välillä kyyneliin liikuttava kirja vuosisatojen yhteentörmäyksestä ja erilaisuuden hyväksymisen vaikeudesta. Silti epäoikeudenmukaisuuden ja julmuuden jälkeen on vielä toivoa, niin kuin jokaisena Hidirellezin yönä:
Ja sinä hetkenä, kun he liittyvät yhteen, kaikki elämä sammuu maailmassa, kaikki elollinen kuolee. Mutta seuraavana hetkenä kaikki herää taas henkiin, nuortuneena, väkevämpänä ja hedelmällisempänä kuin koskaan ennen...ja maan ylle lankeaa säkenöivä kirkkaus.

Jokainen alkuperäiskansa tarvitsee Yashar Kemalinsa tai jonkun, joka kirjoittaa koskettavat kohtalot maailmankirjallisuudeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.