sunnuntai 7. elokuuta 2011

Vaeltajan rengasmatkat

Ei ole aihetta, josta W. G. Sebald ei tekisi kirjallisuutta. Sillin fysiologiasta, orjataloudesta, Taipingin kapinasta ja monesta muusta luonnonhistoriallista episodista voi lukea Saturnukset renkaista. Sebaldin seurassa on mahdollista kokea lukijan flow, lukemisen huumaava toinen todellisuus.

Saturnukset renkaat on aivan yhtä loistava, ja tyylillisesti hyvin samankaltainen, kuin Sebaldin kaksi muuta aiemmin suomennettua romaania: Austerlitz ja Vieraalla maalla. Näiden lisäksi kymmenisen vuotta sitten auto-onnettomuudessa kuollut Sebald ehti kirjoittaa vain yhden romaanin.

Saturnukset renkaat on kuvitettu dokumentti ihmiskunnan mikrohistoriasta. Natsiupseerin jälkeläisen historiankäsitys on raadollisen fatalistinen:
Historia on pelkkiä onnettomuuksia ja viettelyksiä, jotka käyvät meidän kimppuumme, vyöryvät aalto aallolta niin kuin meren rantaan...niin että me emme maisten päiviemme ajan saa kokea ainuttakaan hetkeä, jossa ei ole lainkaan pelkoa.
Siteeraus on lainattu kovasti mieleeni painuneenlta hahmolta, leskikeisarinna Cixiltä, joka raaoin ottein hallitsi Kiinan keisari-istuinta vuosikymmeniä.

Tarinallisesti Saturnukset renkaat on matkakertomus vaelluksesta Suffolkin kreivikunnassa. Suffolk on Britannian Saturnukset renkaat: mystinen jäänne, joka on pölynä, hiekkana, kivikasoina ja rauniona jäänyt elämään omaa pysähtynyttä elämäänsä. Aiemmin vilkkaat rannikkokaupungit ovat autioituneet, kansainväliset satamakaupungit taantuneet ja kokonaiset rakennukset hävinneet eroosion voimasta meren hiekkaaan ja aaltoihin. Surumielistä, mutta ehdottomasti myös romanttisen nostalgista.

Sebald on intohimoisen kiinnostunut siitä, mikä joskus oli merkityksellistä. Sisäkkäiskertomus seuraa toistaan, kun matkalainen kertoilee tarinoita rauniokasoista ja niiden entisistä asukeista.

Usein kyse on omalaatuisista persoonallisuuksista, jotka eivät aivan ylitä virallisen historiankirjoituksen kynnystä. Tällainen on esimerkiksi umpimielinen Edward FitzGerard. Hän hylkää yläluokkaisen elämäntyylin ja seurapiirit, asustelee vaatimattomissa majoissa ja purjehtii yksinäisillä ulapoilla. Ja käy ikuista taistelua säännöllisesti kimppuun rynnistäviä raskasmielisiä sinisiä paholaisia vastaan. Tai sitten heidät nähdään toisin, hyvin inhimillisesti, kuten Joseph Konradina tunnettu Konrad Korzeniowski. Konrad joutui loppuelämänsä kantamaan valkoisen miehen taakkaa osallistuttuaan Kongon valtaamiseen.

Käsialaltaan Sebald on 1600-luvulla eläneen, siteeraamansa kirjailija Thomas Brownen jälkeläinen. Brownesta kirjailijana minulla ei tietenkään ole mitään käsitystä, mutta Sebaldin mukaan hän tuottaa jopa kahdenkin sivun mittaisia lauseita, jotka kuljettavat mukanaan uuvuttavan määrän oppineisuutta, sitaatteja, kielikuvia ja labyrinttimaisia rakenteita. Samanlaisella haarautuvien polkujen matkalla ollaan nytkin, mutta Sebaldia kiehtovampaa matkaopasta Suffolkista ei varmasti ole tarjolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.