keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Loppuunpalanut tapaus

Taas Afrikassa, tällä kertaa Graham Greenen Kongossa.

Olen lukenut Greeneä vain vähän, iäisyys sitten, mutta muistelen, että hän oli nuoruudessani Nimi. Joka tunnettiin dekkareista. Siksi hämmästyin, kun löysin hänet Isosta K:sta.

En hämmästele enää. Loppuun palaneessa on kaikki kohdallaan. Se on vangitseva kertomus kuuluisuuden kiroista ja kolonialismista mustassa Afrikassa. Kirjassa pohditaan maineen kiroja, valkoisen miehen ja kristinuskon moraalia, uhreja ja uhrautumista. Isoja, filosofisia teemoja.


Mieleen jäävät etenkin päähenkilö, maailmankuulu arkkitehti Querry, ja lepsarairaalaa ylläpitävä tohtori Colin. Kirjan helmiä ovat miesten keskustelut elämän tarkoituksesta ja hitaasti viriävä yhteisymmärrys.

Querry pakenee Afrikkaan kuuluisuutta ja mielen tyhjyyttä. Aluksi vaiteliaan muukalaisen motiivit vaikuttavat hämäriltä. Onko kyseessä rikollinen, kuolemansairas vai itsetuhoinen miesparka. Salaisia tarkoitusperiä ei olekaan vaan Querry on "burnt-out case" jo ennen 2000-lukua. Elämänhimosta, naisista ja kutsumuksesta on tullut hänelle inhottava taakka, jonka hän haluaa jättää menneisyyteen.

Tohtori Colin on eri mieltä. Kutsumuksesta ei vetäydytä syrjään. Ilman tarkoitusta Querry ei voi jäädä sairaalaan. Colinin kutsumuksesta ei ole epäselvyyttä. Hän haluaa teltan tilalle oikean sairaalan ja parantaa lepran. Mietin, onko Colinia kirjoittaessaan Greenellä ollut mielessään Albert Schweitzer.

Kun Querryn henkilöllisyys paljastuu, jokainen haluaa kuuluisasta miehestä osansa: Colin sairaalan piirrokset, toimittaja Parkinson menestysjuttunsa sankarin, tehtailija Rycker sydänystävän, viidakkoelämään kyllästynyt Ryckerin vaimo Maria henkilökohtaisen pelastajan ja leprasairalaa ylläpitävä papisto kuuluisuutta lähetysasemalle.

Querrystä löytyy viidakossa, omaksi yllätyksekseenkin, paljon hyvyyttä. Hän pelastaa orjansa itsemurhalta, ryhtyy piirtämään Colinille leprasairaalaa ja auttaa rouva Ryckerin kaupunkiin raskaustestiin.
Olipa onnen päivä meille kaikille, kun hän saapui tänne...Vielä onnekkaampi päivä hänelle...On paljon vaikeampi parantaa sielua kuin ruumista, ja kuitenkin luulen, että paranaminen on melkein täydellistä.
Kun kirjan loppupuolella juhlitaan sairaalan harjaannostajaisia on onni lähes täydellistä.
Olen luullakseni parantunut melko hyvin kaikesta, jopa inhostakin. Olen ollut täällä onnellinen.
Juhlatunnelman takana kulkee kuitenkin toinen tarina. Ryckerin raivo. Querry on tahtomattaan aiheuttanut kyläskandaalin, kun Maria Rycker ilmoittaa hänet, aiheettomasti, lapsensa isäksi.

Ensimmäisinä rangaistuksia ovat jakelemassa katoliset nunnat ja papit. Ja seuraavan kiven heittää herra Rycker, joka ampuu Querryn.

Yhden miehen menehtyminen toisen miehen luotiin on pieni tappio paikassa, jossa lepraan kuolee päivässä kymmeniä. Querry haudataan ja taistelu lepran voittamiseksi jatkuu. Epäilemättä oikeudenmukainen johtopäätös amputoitujen, norsutautisten ja typistyneiden keskellä. Tapaus Querry, loppuunkäsitelty.

2 kommenttia:

  1. Voi ja voi! Tämä postauksesi muistuttaa minua aina siitä typerästä hetkestä, kun luovutin koko Graham Green -hyllyni pois. Nyt kaikki pitää etsiä uudelleen...

    Ainakin tämä Loppuun palanut, Voima ja kunnia sekä Kiveä kovempi. Jutun loppu on jo niin moneen kertaan nähty filminä, että sitä ehkä ei. Kaikkia en taida muistaakaan.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen arvostelu, pitääpä laitaa muistiin tuo kirja! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.