Miten sujuu Pikku Prinssin tekijältä aikuisten ihmisten romaanin kirjoittaminen? Kerrotaankohan siinä planeetoista, tähdistä ja pienistä, merkityksellisistä asioista? Ja suhtautuuko aikuisten Antoine de Saint-Exypéry kirjoittamiseen kovin sentimentaalisesti ja vakavasti?
Jotain tunnistettavasti samaa Siipien sankareissa, Yölennossa ja Pikku Prinssissä todellakin on. Ainakin taivas, tähdet ja lentokoneet. Saint-Exupéry valitsi kirjojensa aiheeksi asioita, jotka tunsi parhaiten.
Kuten nimet kertovat, Siipien sankareissa ja Yölennossa pääosassa on lentäminen. Mutta ei mikään tavanomainen reitti- tai harrastelijalentäminen vaan postilentäminen 1920-luvulla. Silloin kartoitettiin yöllisiä, mantereet ylittäviä rahtireittejä, ja yritettiin osoittaa, että yölentäminen on mahdollista ja kaupallisesti kannattavaa. Ainakin minulle kiinnostava katkelma historiaa!
Tarinoita lukiessa arpoo, mikä on ammattikirjallisuutta ja mikä kirjallisuutta. Seikkailuja aikuisille ja kaikille maailmanvalloittajille. Tämähän on tuttu kirjallisuusgenre, vuosikymmeniä sitten etenkin nuorten miesten suosiossa.
Tutustumme lentäjiin Andien, Atlantin ja Saharan yllä. Sääilmiöihin, ilmanpaineisiin ja niiden vaikutukseen lentokoneisiin. Lentäjän tunnelmia ensilennollaan tai kokeneen ammattilentäjän selviytymistarina Saharan aavikoilla tai Andien vankina.
Opin, ettei pakkolaskupaikkaa kannata hylätä vaan sinne palataan löytäjien toivossa yöpymään. Autiomaassakin kangaskappaleet viritetään yön ajaksi kuprulle kasteveden toivossa. Ja aliravittu näkee paitsi kangastuksia, myös kadottaa helposti tarpeellisimmatkin tavaransa. Silloin sydän on heiveröinen kuin linnulla ja voi herkästi pettää.
Kiinnostava yksityöskohta kirjassa on Yölentoa edeltävä André Giden esipuhe. Siinä Gide ottaa esiin yhden Sain-Exupéryn kirjojen pääpiirteen, henkilökeskeisyyden. Kaikista hahmoista ristiriitaisin, ja siksi kiinnostavin, ei olekaan kukaan lentäjistä vaan lennonjohtaja Riviere. Paradoksi kovuutta ja lempeyttä.
Lisää mystisiä kerroksia näihin tarinoihin tuo se, että Saint-Exypéry itse katosi jäljettömiin tiedustelulennolla Korsikan yllä. Ollessaan vain 44 vuoden ikäinen.
Jotain tunnistettavasti samaa Siipien sankareissa, Yölennossa ja Pikku Prinssissä todellakin on. Ainakin taivas, tähdet ja lentokoneet. Saint-Exupéry valitsi kirjojensa aiheeksi asioita, jotka tunsi parhaiten.
Kuten nimet kertovat, Siipien sankareissa ja Yölennossa pääosassa on lentäminen. Mutta ei mikään tavanomainen reitti- tai harrastelijalentäminen vaan postilentäminen 1920-luvulla. Silloin kartoitettiin yöllisiä, mantereet ylittäviä rahtireittejä, ja yritettiin osoittaa, että yölentäminen on mahdollista ja kaupallisesti kannattavaa. Ainakin minulle kiinnostava katkelma historiaa!
Tarinoita lukiessa arpoo, mikä on ammattikirjallisuutta ja mikä kirjallisuutta. Seikkailuja aikuisille ja kaikille maailmanvalloittajille. Tämähän on tuttu kirjallisuusgenre, vuosikymmeniä sitten etenkin nuorten miesten suosiossa.
Tutustumme lentäjiin Andien, Atlantin ja Saharan yllä. Sääilmiöihin, ilmanpaineisiin ja niiden vaikutukseen lentokoneisiin. Lentäjän tunnelmia ensilennollaan tai kokeneen ammattilentäjän selviytymistarina Saharan aavikoilla tai Andien vankina.
Opin, ettei pakkolaskupaikkaa kannata hylätä vaan sinne palataan löytäjien toivossa yöpymään. Autiomaassakin kangaskappaleet viritetään yön ajaksi kuprulle kasteveden toivossa. Ja aliravittu näkee paitsi kangastuksia, myös kadottaa helposti tarpeellisimmatkin tavaransa. Silloin sydän on heiveröinen kuin linnulla ja voi herkästi pettää.
Kiinnostava yksityöskohta kirjassa on Yölentoa edeltävä André Giden esipuhe. Siinä Gide ottaa esiin yhden Sain-Exupéryn kirjojen pääpiirteen, henkilökeskeisyyden. Kaikista hahmoista ristiriitaisin, ja siksi kiinnostavin, ei olekaan kukaan lentäjistä vaan lennonjohtaja Riviere. Paradoksi kovuutta ja lempeyttä.
Lisää mystisiä kerroksia näihin tarinoihin tuo se, että Saint-Exypéry itse katosi jäljettömiin tiedustelulennolla Korsikan yllä. Ollessaan vain 44 vuoden ikäinen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.