maanantai 30. elokuuta 2010

Lyijynharmaa on saksalaissotilaan mieli

Vain hieman yli 20-vuotias, kadotettu sielu. Sellainen on toisessa maailmansodassa taistellut, 26-vuotiaana kuollut saksalainen Wolfgang Bochert. Takakannessa hän näyttää parikymmentä vuotta vanhemmalta.

O
vien ulkopuolella sisältää yhden näytelmän, novelleja ja jälkeenjääneitä kirjoitelmia. Nimi ja sodanharmaa kansi vetävät sisällön yhteen. Sodanjälkeisessä Saksassa ei sotamiehelle löydy kotia, rauhaa eikä rakkautta.
Eräs mies tuli Saksaan. Hän viipyi kauan poissa...Hyvin kauan. Ehkä liian kauan. Ja hän palasi aivan toisena kuin lähti. Ulkonaisesti hän suuresti muistuttaa pelloilla törröttäviä linnunpelättimiä...Niin, myös sisäisesti.
Minun lukemistani Isoista K:sta ainoa kirja, joka katsoo toista maailmansotaa osallisen, saksalaisen näkökulmasta.

Niminäytelmässä sotamies Beckmann palaa Siperiasta jalattomana. Vaimo on löytänyt uuden rakkaan, vanhemmat tehneet kaasuitsemurhan ja koti päätynyt tuntemattomien omistukseen. Ainoa reittivalinta näyttää olevan Elbe, jonka edessä vaikenee jopa ihmismielen ikuinen optimisti.

Novellit ovat pieniä, yleensä vajaan kymmenen sivun mittaisia. Tuskaisia, ahdistuneita, sotamuistoista likaisia ja verisiä.

Billbrookissa kanadalainen lentovääpeli Bill Brook ihastuu ikihyvikseen kuullessaan, että Hampurista löytyy hänennimisensä kaupunginosa. Salaista ylpeyttä tuntien Bill syöksähtää tutustumismatkalle, joka synkentää kiihtyneen mielen. Löytyy rauniotaloja, muurintynkiä, onkipari, jolla on yhteensä kolme jalkaa ja itseään tarjoavia rääsyläisnaisia. Hieman erillaista kuin kotona Hopedalen hopearannoilla.

Jeesus ei enää viitsi -novellissa haudankaivajaporukan haudansovittaja [mikä tehtävä] saa tarpeekseen. Ja lähtee harppomaan kohti Siperian lumista maisemaa. Ja korpraali kirjaa Jeesukselle muistutuksen uppiniskaisuudesta. Hän on tyypillinen Bochertin henkilö, robottimainen kirjuri, teloittaja tai väijyjä, joka kotiin palattuaan on ymmällään itsestään ja kokemastaan.

Ja jos ei vielä käynyt selväksi: tämä kirja ei ole rentouttavaa ajanvietettä vaan lyijynharmaa saksalaissotilaan itsetilitys.

Parilla poikkeuksella. Mukaan mahtuu muutama lämmin tarina. Parhaiten niistä jäi mieleen kertomus Shishyfosh-enosta, sopokielisestä viinurista, joka löytää aisaparinsa toisesta puhevikaisesta. Kaksi hashua otushta maailmassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.