maanantai 5. heinäkuuta 2010

Kesäviihdyttäjä 2010: Irving

Helpotuksen huokaus. Taidan taas pitää John Irvingistä ja hänen absurdeista hahmoistaan.

Neljäs käsi oli mainiosti viihdyttävää kesälukemista. Mutta varauksella: on pieni mahdollisuus, että ihastus johtui kesälomasta.

Kirja on katastrofijournalisti ja uutisankkuri Patrick Wallingfordin kasvutarina. Katastrofijournalistiksi Patrick päätyy, kun raportointikeikalla intialaisessa sirkuksessa Leijona puraisee häneltä käden.

Patrikille tehdään kädensiirto, historiallisesti maailman ensimmäinen. Siirrännäinen yhdistää Patrikin ja Doriksen, lesken, joka luovuttaa menehtyneen miehensä käden Patrikille. Ennen kädensiirtoa Doris haluaa myös kädeltä lapsen [!].

Neljäs käsi on hauskasti rönsyilevä seksifarssi. Naiset vetävät kuin pässiä narusta vastustamatonta söpöläistä ja seksuaalisesti haluttavaa Patrikia.

Kun rakkaus viimein iskee, kasvaa Patrikista aviopuoliso ja isä - irvingiläiseen tapaan pelastus saapuu sydämmestä. New Yorkin hillittömyys vaihtuu wisconsinilaisen baseball-joukkueen lipunmyyjä Dorikseen, hiljaisuuteen ja vakavuuteen. Väistämättä onneen.

Patrick, ja kaikki muut kirjan hahmot, ovat ihmisinä enemmän tai vähemmän kummallisia, mutta silti vastuttamattoman inhimillisiä. Sivuhahmoista rakastettavimpia on kädensiirron tekevä tohtori Zajac. Zajac on ammatillinen nero, mutta kollegoidensa pilkkaama pakkomiellekimppu. Pakkomielteet ovat absurdeja - kuten voi odottaakin - esimerkkinä koirankakan hävitysvimma. Hellästi kuvataan Zajacin suhde avioerolapsi Rudyyn, joka jakaa lähes kaikki isänsä neuroosit.

Neljännen käden viihteen sekaan on yritetty upottaa vakampaa mediakritiikkiä. Sen kohteena ovat sensaatiojournalismi ja jenkkiläiset uutiskriteerit.

Netistä löytyy lukuisia arvioita Neljännestä kädestä. Taidan olla ainoa, joka luki kirjan loppuun positiivisella mielellä. Hyvää lukumieltäni eivät häirinneet edes lukuisat sivujounet feministiseminaareista lastenkirjoihin.

Irving-ongelmastaan kirjoitti HS:n Suvi Ahola, ja päädyimme Neljännen käden osalta hieman erilaiseen lopputulokseen, mm. koirankakan suhteen ;) Ja toisin kuin Suvi Aholan mielestä, minusta Irving puhui kovin kauniista erilaisista naiskauneuksista.
Pekka Vartiaisen mukaan taas tuli huti.
Elegian mukaan lupaavan alun jälkeen tuli lässähdys.

1 kommentti:

  1. Miten voi löytyä Irvingin kirja, jota en ole lukenut;-)

    Toisaalta tunnistaisin hänen tekstinsä vaikka haistamalla. Hän on loistava!

    Irvingin maailma on maailma maailomassa ja se saa minut nauramaan ja itkemään ja joskus vie ihan sanattomaksi.

    En voi millään sanoa, että luen ihan kohta Neljäs käsi teoksen, vaikka juoni kuulosti tosi herkulliselta, sillä lukemattomien kirjojen kasa on vain kasvanut...,mutta: Someday, Somehow, Someway!

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.