maanantai 26. huhtikuuta 2010

Liian omituista puhetta

Onko Saul Bellow Ison K:n arvoinen kynäilijä? Kannattaako sarjassa julkaista huipputeosten - Herzogin ja Dekaanin joulukuun - lisäksi koko epätasainen tuotanto?

Osa Belloweista odottaa vielä tutustumista, mutta lukemistani en hahmota julkaisukriteereitä ainakaan Bellarosalle, enkä nyt lukemalleni Varkaudelle.

Varkaus on pikkuinen ja pikkusieluinen, yhden päähenkilön ympärille rakennettu tarina. Päähenkilö Clara Velde kasvattaa kolmea tytärtään ja on sopeutunut elelemään neljännen aviomiehensä kanssa. Clara on uranainen. Viehättävä, mutta isopäinen - muutenkin ulkonäöltään ja asenteiltaan erittäin seikkaperäisesti kuvattu.

Claran elämää järkyttää itävaltalainen au pair -tyttö, jonka haitilainen [epämääräinen pikkunilkki] poikaystävä varastaa emännän rubiinisormuksen. Rubiinisormus on Claran säilyttämä kihlasormus elämänsä rakkaudelta, Ithieliltä, ja siten symbolisesti korvaamaton. Clara roikkuu sormuksessa ja Ithelissä. Sekä henkisesti au pair-tytössä, jonka elämää hän yrittää järjestellä suunnittelemilleen raiteille.

Bellowin kirja on lähes pelkkää dialogia Claran, ex-mies Ithielin ja Claran parhaan ystävättären Lauran välillä. Äänessä on enimmäkseen itsekeskeinen Clara, muut toimivat enemmän korvina tai kommentoijina.

Kirjailija Bellow ihastelee ajoittain jopa itse kirjoittamaansa dialogia. Se on hänestä hurmaavan äyllistä, nokkelaa ja johdonmukaista. Mutta minusta latteaa ja keinotekoista. Sellaista puhetta, jossa seisahtaneesta, epätyydyttävästä elämästä verbalisoidaan jännittävää ja vaiherikasta.

Kirjan dialogi ei ole puhuttua vaan kirjoitettua. Sanat ja sanajärjestykset ovat eriskummallisen koukeroisia ja omituisia. Esimerkiksi

Minusta tuntui, että Ithiel saattaisi olla lepopiste. Tai minä hänelle. Mutta se oli yksinkertaisesti älytöntä. Minulla on lepoa vastustava luonne. Minussa taitaa olla liiaksi perusepäsointua.
Kuka muu kuin Clara puhuu: "Olemme toistemme lepopiste, mutta luonteeltani olen vastustava perusepäsointu". Mahtoikohan suomentaja pitää tästä työtehtävästä?

3 kommenttia:

  1. Nyt minusta alkoi tuntua siltä, että pitäisi lukea Bellowit uudestaan;-) Viime kerrasta taitaa olla about kymmenen vuotta, mutta kun silloin luin Löyhäsuisen miehen, Ravelsteinin, Varkauden, Bellarosan, Herzogin, Augie Marchin kiemurat, Humboldtin lahjan ja dekaanin joulukuun, pidin niistä paljon. Blogiini en ole niitä tuonut, koska en ole uutuuksilta ehtinyt.

    Dekaanin joulukuu teki jostain syystä, ilmeisesti Romanian hirmuhallinon takia, lähtemättömän viaktuksen, viakka käsittely´tapa Bellowilla olikin älyllinen ironia ja musta huumori. Nyt luen samasta maasta samalta ajalta kirjoja, mutta herta Mülleriltä...

    Humboldtin lahjasta muistan pitäneeni kuin myös Augie Marchin kiemuroista. Mitään en piätnyt huonona.

    Kyllä Saul Bellow ehdottomasti kuuluu Keltaiseen Kirjastoon, jos sinne kuuluu esim. Peter Høegin Hiljainen tyttö! Høegin Lumen taju oli niin yläviivaa ja Hiljainen tyttö yritti niin olla Grassia ettei päässyt edes kirjoitusviivastolle!

    Uskon, että jos kysyisit tätä asiaa Sauli Niinistöltä, niin hänkin haluaa lempikirjailijansa Bellowin olevan KK:ssa. Minulla Irving on aikaa sitten ajanut KK:ssa Bellowin ohi, mutta Saul niin hirveän huono ole...

    VastaaPoista
  2. PS. Sorry kaikki mun kirjoitusvirheet. Olen ihan kai/ehkä täysipäinen ja äikkä oli 10 ja olen elättänyt itseni kirjoittamalla, joten kai osaan kirjoittaa, mutta kirjoitan niin liikaa, etten ehdi oikolukea.

    Bellowista tuli vielä mieleeni, että kun en tiedä ikääsi niin tekee kuitenkin mieli sanoa: Mikäli olet KOVIN nuori, odota hetki ja lue sitten uudestaan;-)

    VastaaPoista
  3. En ole kovin nuori ;), mutta muistan kovin nuorena todella pitäneeni Herzogista. Siksi ihmettelenkin tätä sekavaa tasoa.

    Onko Ravelsteinista muuten tehty leffa? Onko se se sama elokuva, jossa on Streisand ja Niro?

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.