torstai 8. lokakuuta 2009

Paperinukkejen rakkaustarina

Tämä arvio on yhtä lyhyt kuin luettu kirja. Tai pikemminkin tuomio. Ainoa oikea on tylsä ja tylsistyttävä sepitelmä, jonka rakkaustarina [kuten nimestä voi päätellä] kokee täyttymyksensä toisen osapuolen, Amyn, entisen miehen haudansiirtäjäisissä. Niissä se toinen osapuoli - empä muista miehen nimeä, mutta kiinalaisjuutalaisen ulkonäön sitäkin paremmin - viimein neljänkymmen vuoden odotuksen jälkeen KOSII.

Reiluun 140-sivuun, suurella rivinvälillä, on upotettu hurja määrä henkilöitä, ihmistarkkailua ja näsäviisasta dialogia. Näyttämönä pääasiassa juutalaissiirtokunnan Chigaco. Vastakkain bisneksen seurapiirit ja anarkistisemmat [amerikkalaisessa mittakaavassa monikulttuurisesti boheemit] arvot.

Ainoan oikea henkilöt jäävät pelkäksi paperiksi [en ymmärrä, mistä takakansiarvion "koskettavat" ja "surumieliset" on kaivettu]. Ehkä Bellowilla ei ole heihin muuta kosketuspintaa, kuin 1990-luvun lopun nousevasta taloudesta hekumoiva media.

Saul Bellowin kynästä on lähtöisen suuremmoinen Herzog. Ainoan oikea ja Herzogin väliin onkin ehtinyt jo reilut kolmekymmentä vuotta, ja muutama muukin mestariteos kuten Dekaanin joulukuu.

Tämä on se päivä, jolloin Herta Müller sai Nobelin. Miksei Amos Oz :(

1 kommentti:

  1. Olen joskus aiemmin törmännyt tähän blogiin ja hienoa nähdä, että olet edelleen projektin parissa. Kerään itsekin keltaista kirjastoa satunnaisen valikoivasti.

    "Ainoa oikea" on ainoa Saul Bellow'n kirja, jonka olen lukenut. En varsinaisesti pitänyt, koska päähenkilö oli jotenkin niin auttamattoman tyhmä. Ehkä se oli tarkoituskin. Muutamia tehokkaita lauseita Bellow oli onnistunut väliin ujuttamaan, mutta kokonaisuutena kirja oli lopulta aika valju.

    Loppu jäi avoimeksi, mikä oli oikeastaan aika hyvä valinta.

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.