maanantai 26. lokakuuta 2009

Mustassa laatikossa

Mustalla laatikolla on omintakeinen rakenne. Se on kokoelma kirjeitä ja muutamia telefakseja [Koskahan Iso K. julkaisee ensimmäinen meilikokoelman?].

Kirjeitä ja vastauskirjeitä kirjoittelevat Ilana ja hänen miehensä Alexander Gideonin (ex) ja Michael Sommo (nykyinen). Näiden väliin on pujahtanut Ilanan ja Alexanderin pojan Boazin sepustuksia, sekä A:n asianajajien viestejä. Kirjedialogiin osallistuu pari kertaa myös Ilanan sisar Rahel.

Kirjeenvaihto käynnistää uudelleen Ilanan ja Alexanderin vuosia katkolla olleen suhteen. Yhteydenoton syy osoittautuu käytännölliseksi: ei-niin-kovinkaan kunnollinen Boaz on taas hankkiutunut vaikeuksiin.

Pian äidinrakkauden rinnalle tulvivat muutkin motiivit. Varaton herra Sommo alkaa verottaa maineikkaan professori-Alexanderin omaisuutta ja Ilana yrittää lämmitellä Sommon selän takana vanhaa rakkauttaan. Kylmäkiskoinen professori heltyy vähitellen kumpaankin painostukseen: Sommo rikastuu ja Ilana päätyy kuolemansairaan ex-miehen hoitajaksi.

Päähenkilöiden tarinat ja persoonat paljastetaan kirjailija kuorii sipulia -menetelmällä. Ensin näkyy kiiltävä ja pyyteetön pinta, mutta kirjan lopussa ollaan jo traagisissa tunnustuksissa.

Tunnustusten syvetessä henkilöiden persoonat muuttuvat. Pahis-Boazista kuoriutuu sankarillinen uudisraivaaja, Alex intoutuu traagisiin paljastuksiin ja Sommosta kuoriutuu vastenmielinen sionisti.

Amos ozimaisesti Musta laatikko ei kuitenkaan ole pelkkiä ihmissuhteita, vaan myös tiivistys Israelin nykyhistoriasta. Juutalaisten ja arabien kyvyttömyys elää sovussa ja hallita yhdessä maata, poliittiset ääriliikkeet, venäjänjuutalaisten tarinat - ainakin nämä kaikki teemat ovat mahtuneet tähän kirjaan.

Musta laatikko oli minusta vaikea kirja lukea. Ihmettelenkin, että se on ollut bestseller! Enkä vieläkään keksi merkitystä kirjan nimelle. Ihmismieli?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.