sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Surutunnelmissa Vieraalla maalla

Sebaldin Vieraalla maalla lamaannuttaa lukijan. Olo on niin surullinen, että toivoisin vain voivani henkäistä ajatukseni tähän tekstiin. Ymmärrät varmasti tunnelmat, kun katsot tätä kirjailijan kuvaa kirjan takakannessa.

Etukansi ei ole sen iloisempi. Siihen on otettu kuva juutalaisten hautausmaasta. Tällaisia näkee kaikkialla Keski-Euroopassa. Niihin päätyi yksi Selbaldin päähenkilöistä, hänen saksalainen kansakoulunopettajansa Paul Breyter.

Kirjassa sisältää opettajan lisäksi kolmen muun Euroopan juutalaisen tarinan. Näistä yksi on entinen kirurgi, Sebaldin englantilainen vuokraisäntä, joka erakoituu ja lopulta päätyy itsemurhaan.
Seuraava on manchesterilainen taidemaalari Max Aurach, jonka badkissingeriläiset vanhemmat lähettivät pojan ulkomaille, mutta päätyivät itse kansikuvan kaltaiselle hautausmaalle. Max maalasi koko elämänsä hiilitöitä ja koki turvaa vain hiilipölyn keskellä. Maxin tarina sisältää myös viiltävän kauniisti kuvatun äidin, Luisan, tarinan. Nuori tyttö pelkää jo varhain loppuelämän alamäen alkaneen: huolettomuus kutistuu epätoivoksi juutalisvihan yltyessä.
Eniten pidin Amerikkaan muuttuneen isoenon Ambros Adeltwarthin tarinasta. Hän vältti vainot, mutta lankesi hulluina vuosina hillittömään elämäntyyliin. Viimeisenä vuosinaan Ambros haki synninpäästöä hakeutumalla vapaaehtoisesti mielisairaalaan shokkihoitopotilaaksi.
Sebaldin kirja on neljästä ihmiskohtalosta kertovaa mikrohistoriaa. Kertoja matkustelee henkilöidensä jalanjälkiä ja kokoaa elämäntarinaa pala palalta. Mukana on myös paljon kuvia. Mikrotarinoista koostuu Natsi-Saksan tarina, joka - Sebaldin sanoin - on niin siististi lakaistu menneisyyteen.
Tämän kirjan lisään suosikkeihini, kuten aiemmin Austerlitzin.

5 kommenttia:

  1. Heh! Keltaisen kirjaston olen aikonut lukea läpi minäkin, mutta en näin järjestelmällisesti.
    Itselläni luettavana nyt Haruki Murakamin Kafka rannalla ja Don De Lillon Mao.
    Austerliz oli edellinen Keltainen lukuelämys.

    VastaaPoista
  2. No onhan meitä muutamia ;) Mao ja Kafka rannalla on (nekin) vielä lukematta. Austerlizia, kuvineen, ei voi unohtaa.

    VastaaPoista
  3. Luin Saturnuksen rankaat ensimmäsienä Seboldilta ja olin vaikuttunut. Luin lopulta sitä illat/yöt ääneen meihelleni. Toivoisin tämän kiran tavoittavan KAIKKI lukijat.

    VastaaPoista
  4. PS. Kauheeta, luen liikaa, kirjoitan liikaa...Mitä kirjoitusvirheitä!

    Odotan sinun lukevan Saturnuksen renkaat ja mitä pidit...

    VastaaPoista
  5. Saturnuksen renkaat, vielä lukematta. Hienoa tietää, että on jotain noin fantastista odottamassa.

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.