tiistai 24. maaliskuuta 2009

Pitkittynyt suhde ranskalaismiehiin

Suhde Jean Rouaudin isään ja poikaan kesti kauemmin, kuin olisin halunnut.

Isän tarinan sain lukea Kuuluisista miehistä, Rouaudin oman sukutarinan kakkososasta. Pojan kolmososasta Maailma, likimain.

Isä oli traagisesti vain 41-vuotiaana kuollut kauppamatkustaja: sotasankari, komea, pitkä, hurmaava seuramies, perheelle lojaali suvun sielu, kylän kunnioittama - liian täydellinen figuuri bretagnelaiseen pikkukaupunkilaiselämään.

Poika oli surkimus, kaikin tavoin: ujo, yliherkkä, kiusattu, yksinäinen, ei mikään naistenmies - ja 12-vuotiaasta saakka isätön.

Ehkä olisin voinut kiinnostua tästä stereotyyppisestä parivaljakosta, jos suhteeseen olisi tuotu edes hiukka komediaa tai ironiaa. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan Rouaud harrasti vallatonta itseruoskintaa lisäämällä nuo piirteet poikaan. Viimeisellä sivulla poika löytää itsensä kuraojasta, jonka lähemmäksi kuolemaa hän ei voi päästä (!).

Rouaud on kaiken lisäksi erittäin taidokas kirjailija - eli rankalaisittain liiankin tietoinen kielestä ja tyylistä.

Näissä kirjoissa minua ei koskettanut lähes mikään. Vain nämä kaksi. Jos olet hullaantunut Bretagnesta, isätarinassa sinua saattavat kiinnostaa isän systemaattisen pakkomielteiset Bretagnelomat. Pojassa kiehtovinta oli kirjan nimestäkin löytyvä likimain. Likinäköinen poika kieltäytyi käyttämästä silmälaseja, minkä ansiosta tarinan kuvaukset ja pojan elämänasenne ovat aina vähän sinnepäin.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Tarttetko kaveria, Jerry Battle?

Ryhtyisin oitis kaveriksesi, yksinäinen Jerry Battle. Voisit vähän opettaa vanhempana olemista ja elämänarvoja.

Ilman oppejasi minulla olisi varmasti vaikeuksia kunnioittaa syöpää sairastavan tyttäreni [ja todella ärsyttävä tapaus muuten!] päätöstä olla keskeyttämättä raskauttaan tai seurata sivusta, kuinka ylivarakkaasti elävä poikani kuluttaa perheyrityksen konkurssiin. Todellakin Jerry, olet hyväntahtoinen ja auttavainen kuin pieni spanieli.

Nämä ja pari muuta elämän pikku vastoinkäymistä herra Battle kesti kärsivällisesti, liiemmälti niitä läheistensä kanssa penkomatta. Onneksi Jerry sentään sai korjattua välinsä Ritan, pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa. Tämä tuntui oikeudenmukaiselta etenkin siksi, että Jerryn naissuhteissa oli ilmennyt muutamia ongelmia: mm. ensimmäinen vaimo hukuttautui uima-altaaseen [tästäkään ei tosin liiemmälti puhuttu].

Chang-rae Leen Ilmassa oli erittäin ilmavasti kirjoitettu kirja. Samanlaista ihmissuhdekerrontaa yhden, selkeästi kuvatun keskushenkilön kautta kuin Richard Fordin kirjoissa. Ford tykkää autoilla, Leelle ovat lentokoneet enemmän mieleen - samalla tavalla ongelmia voi paeta highwaylle kuin taivaallekin.

Täydet pisteet Ilmalle matkalukemistosarjassa [luin tätä lomaillessani Lähi-Idässä].

PS. Edellisestä blogimerkinnästä on kulunut kauan, koska eksyin Rouaudin ranskalaiselämään. Enkä tahto päästä sieltä millään pois :(.