lauantai 10. tammikuuta 2009

Naisrakkautta sodan keskellä

Päätin vaihteeksi valita lähikirjastostani naiskirjailijan kirjoittaman Ison K:n. Käteeni osui Sarah Watersin muutaman vuoden takainen Yövartio.

Waters on kirjallisuuden tohtori, ja sen kyllä luki läpi kirjan kerronnasta. Tarina etene kronologisesti takaperin: vuodesta 1947, vuoteen 1944 ja viimein 1941:een. Tarinaan oli tuotu myös [nykyään hyvinkin tavanomainen] episodimaisuus, jossa neljä päähenkilöä ovat olleet joissain suhteissa toisiinsa jossain merkityksellisessä elämänvaiheessa.

Ensin esitettiin päätösepisodi vuodelta 1947, jolloin kaikki keskushenkilöt olivat tavalla tai toisella epätyydyttävässä elämäntilasteessa. Jotkut heistä - naimisissa olevaan Reggieen suhteessa oleva Vivien ja vankilasta vanginvartijan suojiin vapautunut Vivin veli Duncan - saivat rohkeutta ottaa uuden askeleen elämässään. Muut kaksi - entiset rakastavaiset Helen ja Kay -eivät tehneet yhtä radikaaleja ratkaisuja, mutta heidänkin tulevaisuutensa kyseenalaistuu.

Aiempiin vuosiin sijoittuvat episodit selittivät keskushenkilöiden suhteet ja sen, kuinka nykytilaan oli päädytty. Erittäin toimivaa, mutta liian laskelmoitua?

Waters kuvaa ensi sijassa lesborakkautta, toissijaisesti sitä irrationaalisuutta ja yllätyksellisyyttä, jota poikkeukselliset olosuhteet tuovat perheiden ja rakastavaisten suhteisiin. Erikoisen taitava hän on kuvatessaan valokuvamaisesti elämän traagisia käännekohtia. Lyhyitä hetkiä, jotka muuttavat kaiken. Vivienin abortti ja Duncanin ystävän Alecin itsemurha. Tässä kirjan huippukohdat. Näistä et selviä tunteitta.

5 kommenttia:

  1. ...please where can I buy a unicorn?

    VastaaPoista
  2. ...please where can I buy a unicorn?

    VastaaPoista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Minä kyllä tykkäsin Yövartiosta tavattomasti. Ensimmäiset parisataa sivua meni ahmien, ja tuntui siltä, että oli hieno lukea pitkästä aikaa kirjaa, jossa keskityttiin *tarinaan*.

    Vivienin abortti ja Alecin itsemurha olivat kyllä kovaa kamaa. Ei selvinnyt tunteitta, ei. Kirjan parasta antia oli alku, kun hahmoja ei vielä oikein tuntenut, keskellä hieman suvantoa ja sitten loppupuolella taas mentiin lujaa.

    Ehdottomasti kirjailija, jonka muihinkin kirjoihin haluan tutustua. Kolme kirjaa suomennettu, joista ensimmäistä ei ole julkaistu Isossa K:ssa?

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.