keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Kiinnostaako keskiaikainen kuvataide?

Käsiini on sattunut Iso K, joka hurahtaa täydellisesti bussilukemistoksi. Helposti ja näppärästi etenevä tarina taiteentutkija Martin Claysta, joka humaltuu kylävierailulla Pieter Bruegelin Ilonpitäjistä. Tai siis taulusta, jonka hän arvelee olevan 1500-luvulta peräisin oleva alankomaalainen mestariteos.

Humaltuminen kuvaa romaanin tarinaa sikälikin, että talusta tulee MC:n pakkomielle. Taidealan tuntumassa [enemmän tai vähemmän] toimivaa päähenkilöä kiinnostaa taulussa kaikki - ei ainoastaan mahdollinen huomattava kaupallinen voitto sen myynnistä, vaan myös sankarius, jonka takaisi kadonneen mestariteoksen tuominen takaisin päivänvaloon.

Taulun aitoutta ikonologiaa [tai saattoi se olla ikonografiaakin, muttei sillä niin väliä] tutkiva kertoja-päähenkilö pohtii monenmoisin keinoin ja sattumuksin. Jos olet kiinnostunut keskiaikaisesta taiteesta, tai tiedät siitä jotain [toisin kuin minä :( ], kirja on taatusti ANTOISA.

Meille muille riittää hupaisa, dekkarimainen juoni. Kirjan takakansi löytää romaanista yhteiskuntakritiikkiä, mutta henkilöt ovat sen verran stereotyyppisiä, etten jaksa ruotia tätä näkökulmaa ollenkaan. Kiinnostava veijari, tämä Martin Clay. Ehkä tunnen hänet oikeassakin elämässä?

Kyseessä on Michael Frayn Päistikkaa, Booker-shortlistattu tarina kymmenen vuoden takaan.