maanantai 25. helmikuuta 2008

Olipa kerran Vietnamin sota

, johon houkuteltiin maailmaakokemattomat farmaripojat, jotka haaveilivat perheestä ensirakastuneina - ja ehkä urheilu-urasta baseball-kentillä.

Siinä sodassa kukaan ei kuollut, jotkut vain hävisivät. Viidakkoihin saattoi helposti hävitä. Jos päästiin kotiin, niin hävinnyt oli raaja, puolet sukua tai ainakin ensirakkaus.

Muuta en osaa sanoa Richard Curreyn Mustasta valosta. Juuri näin se meni leffojen ja jälkikäteen koottujen sotadokkareiden mukaan. Juuri niin kuin tämä kirja, Vietnamin väreineen, valoineen, mustahiusisine tyttöhuorineen ja huumeita kauppaavine isoisineen ja -äiteineen. Ei riittänyt amerikkalaisille aasialaisten tappaminen. Piti samalla muuttaa siskojen, pikkuveljien, isovanhempien elintavat ja elinkeinot. Pyyhkäistä pois viattomuus.

"Tyypillisessä sademetsässä on tuhatneljäsataakolmekymmentäkuusi vihreän eri vivahdetta. Valkoihoiset erottavat näistä sävyistä vain kaksikymmentäkahdeksan."

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Löysin blogisi juuri. Olisi tosiaan kiva nähdä lista mitkä keltaisen kirjaston kirjat olet jo lukenut. Voisit vaikka laittaa lukemiesi kirjojen viereen merkinnät vaikka plussia jos on hyvä ja miinuksia jos on mielestäsi huono. Listanhan saa netistä suoraan Tammen sivuilta.

    Onnea koetukseen :)

    VastaaPoista
  2. Joo, mulla on lista excelissä. Jonain päivänä kopsaan sen blogiin, tosin plussia ja miinuksia täytyy vähän mietiskellä kun osa on luettu viime vuosikymmenellä.

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.