maanantai 1. lokakuuta 2007

1934 ei netissä juhli

Googlaamalla löytyy todella vähän mitään englanninkielistä, suomenkielistä puhumattakaan, joka käsittelisi Alberto Moravian 1934:ää. Muutama sivumerkintä huomauttaa kirjan käsittelevän 1900-luvun eksistentialismia, vieraantuneisuutta ja seksuaalisuutta. [No tässäpä ei sinänsä mitään uutta.]

Yhden melkein vakuuttavan löydön tein kuitenkin. Irlantilainen Peter Humphreys pitää blogia Moraviasta http://albertomoravia.blogspot.com/. Hänen mielestään blogi "is devoted to encouraging the awareness and enjoyment of one of the greatest European writers of the 20th. Century". Ihmisenä Moravia ylsi ihannelistallani kirjailijalistaa korkeammalle. Olihan hän antifasisti ja PEN-aktivisti.

Nyt olet siirtynyt Moraviasta lumoavampiin maisemiin. Käsiini on eksynyt poikkeuksellinen helmi, W.G. Sebaldin Austerlitz. Olen altis hullaantumaan tajunnanvirrasta. Tämän kirjan kohdalla tunne on hypnoottista.

Kirjan assosiaatioketju kulkee verkostoissa, rautatiejärjestelmissä, Keski-Euroopan arkkitehtuurissa, satunnaisissa muistijäljissä. Ne johtavat henkilökohtaisiin paljastuksiin ja erikoisiin kohtaloihin. "Tämä ei ole ihmisjärjen luoma rakennus, korkeintaan jokin ravunkaltainen olento".

"Suurenmoinen kirjallinen suoritus", siteerataan Susan Sontagia takakannessa. Totta. Onneksi en ole lukenut vielä kolmasosaakaan.

Kaiken lisäksi Austerlitz on aikuisten kuvakirja. Jos et lue tätä, pitele ainakin hetki kädessäsi, selaa ja tutki kansikuvaa. [esteettinen elämys, tätäkö se on?]

Nippelitietoa: Dafydd Elias sai kuulla kasvatti-isänsä kuoltua olevansa Jacques Austerliz. Fred Astaire oli alun alkujaan Austerlitz.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.