tiistai 21. elokuuta 2007

Linnuntie-marathon on takana

Linnuntie-marathon on nyt takana. Ahdistaa, harmittaa ja ihmetyttää.

Ahdistaa, koska tämä oli kauhea kirja pedofiliasta ja lasten tunnemaailman ongelmista. Jouduin monena yönä valvomaan kirjan parissa kolmeen-neljään, tarina oli saatava luettua. Kummastelen, etten nähnyt painajaisia kertaakaan. [Ehkä ne ilmestyvät viiveellä].

Harmittaa, että kirjaan oli ahdettu kolmisensataa sivua liikaa. Kustannustoimittaja hoi. Linnuntie alkoi sivulta 191, intro oli aivan liian pitkä. Samoin sadan sivun prologin, Madeleinen ura ja lesbosuhteet jne., olisi voinut vetää yli huoleti.

Ihmetyttää, kuinka hienosti kirjaan oli kudottu monia salaisuuksia: Madeleinen, isän, äidin ja Kanadan ilmavoimien. Kaikki keskittyivät varjelemaan omiaan, muiden vihjeitä ei voinut lukea. Jokainen kutoi täydellistä elämää eikä halunnut pettää muita epäonnistumalla.

Ja eniten ihmettelen itseäni, etten ole kuullutkaan Doran keskitysleiristä (tai työleiristä, jossa kuoli 20 000 ihmistä), ks. englanninkielinen Wikipedia enkä siitä, että NASA:n avaruusohjelma toteutettiin V1 ja V2 -raketteja Dorassa rakenteneiden natsi-insinöörien voimin. Näistä kuuluisin Wernher von Braun.

Monet MacDonaldin teemat näyttävät muuten olevan hänen omasta elämästään

2 kommenttia:

  1. Tämähän vaikuttaa tosi kiinnostavalta urakalta! Itse olen joitakin Keltaisen kirjaston kirjoja lukenut, vähän sieltä täältä. Katselen niitä usein, että noissa olisi varmasti kiinnostavaa tavaraa, joten odotan mielenkiinnolla mielipiteitäsi ja suosituksiasi! Saa ehkä itsekin vähän tolkkua, mihin kannattaisi tarttua...

    VastaaPoista
  2. Haluaisin myös itse lukea kaikki Keltaisen Kirjaston kirjat, mutta taitaa muihinkin sarjoihin kuulua niin paljon hyviä teoksia, etten halua keskittyä vain yhteen sarjaan. Kuinka paljon olet jo lukenut Keltaista kirjastoa? Olisi mielenkiintoista kuulla tarkemmin tästä projektistasi.

    Onnea matkaan :)

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.